Materiaalia etsitään komeroista ja paikallisesta kierrätyskeskuksesta... asukkaat käyttävät kuukausia asujen luomiseen.
Gwen Scrivner työskentelee Kaikourassa sijaitsevassa kaupassa, joten hän pääsee helposti käsiksi runsaaseen materiaalimäärään Uudessa-Seelannissa pidettävää lionien Roskasta muodiksi -tapahtumaa varten. ”Suuri määrä pakkausteippiä ja muovia vain heitettiin pois. Muovin kanssa et voi mennä metsään”, hän sanoo.
Et myöskään Lady Gaga lookin kanssa. ”Näin kuvan, jossa hänellä oli päällään eräs mekkonsa. Ajattelin, että tuota minun pitää kokeilla. ... No hänen mekkoaan ei tietenkään oltu tehty muovista. Mutta muoto on periaatteessa sama.”
Pois heitetyistä CD-koteloista saatu muovi oli piste i:n päällä. ”Sen vuoksi laitoin sitä eteen. Siihen tarvittiin vain paljon kuumaliimaa”, hän kertoo.
Tuona vuonna Scrivner käveli lavalla 50 muun kilpailijan kanssa, joilla kaikilla oli yllään mitä kummallisemmat roskista valmistetut asut. Jotkut voittivat ja saivat palkintorahoja. Jotkut hävisivät ja saivat muistoja. Melkein kaikki saivat osakseen kannustusta, huutoja tai rämäkkää naurua. Mikä parempaa, lionit lisäsivät tietoisuutta kierrättämisen tarpeesta ja keräsivät tuhansia dollareita paikallisia aloitteita varten.
Ainoastaan naisjäsenistä koostuva Seward Kaikoura -lionsklubi on järjestänyt tämän hullunhauskan varainkeruutapahtuman vuodesta 2000 lähtien. Varainkeruutapahtumasta on tullut pienessä 2 000 asukkaan rannikkokaupungissa ikoninen tapahtuma, joka on lähes yhtä suosittu kuin paikallinen maanviljelytapahtuma ja viinifestivaali.
Vaatekaapeistaan ja ”kaatopaikaksi” kutsutun paikallisen kierrätyskeskuksen hyllyiltä materiaalinsa saavat osallistujat käyttävät useita kuukausia pukujensa luomiseen. ”Sääntöjen mukaan on käytettävä kierrätettyjä materiaaleja tai materiaaleja vastoin alkuperäistä käyttötarkoitustaan”, kertoo lion Julie Syme, joka auttoi perustamaan tapahtuman.
Ikimuistoisimpia pukuja ovat olleet sälekaihtimista tehty takki sekä miehen selkään kiinnitetty silitysrauta. ”Lavan päähän päästyään hän otti silitysraudan pois selästään ja ryhtyi silittämään”, Syme kertoo ihastellen.
Kilpailussa on kahdeksan mielikuvituksekasta kategoriaa, jotka rohkaisevat luovuuteen. Elävä avaruusolento kategoriaan muutama vuosi sitten osallistunut Doreen Tomlin kertoo säästäneensä perusmateriaaleiksi kahvipurkkeja ja teepusseja ravintolasta, jossa hän työskentelee. Hän ei kuitenkaan ollut tähän tyytyväinen. Sitten hän sai idean lisätä asuunsa hehkulampun – tai oikeastaan monta. ”Ajattelin, että elävä avaruusolentoko? Hänenhän on hehkuttava.
Sitten ajattelin, no miksen voisi hyödyntää joulun aikaan käyttämiäni aurinkokennovaloja? Ne saivat hänet eloon”, kertoo lion Tomlin.
Uusi-seelantilaiset ovat valmiita nauramaan itselleen. Muutama vuosi sitten eräs kategoria (kategoriat vaihtuvat vuosittain) oli uusiseelantilainen (täytä tyhjä kohta). Melville Syme pukeutui sotkuiseen, mielipuoliseen asuun. ”Esitin henkilöä, joka oli kokenut liikaa kilpa-ajoja, liikaa olutta ja liikaa rugbya. Tämä vanhus oli jo täysin nuutunut ja hän meni siltikin vielä kilpa-ajoihin. Onnuin lavaa pitkin”, hän muistelee.
Ainoastaan miesjäsenistä koostuva Kaikoura-lionsklubi rakensi lavan naisten klubille. Vuonna 1964 perustetussa miesten klubissa on 24 jäsentä. Vuonna 1991 perustetussa naisten klubissa on 34 jäsentä.
Roskamuotitapahtuman juuret ovat klubin morsianten tapahtumassa. ”Pyysimme naisia tekemään hääpuvun kierrätetyistä materiaaleista ja tässä ohjelman viihdeosuudessa oli enemmän osallistujia kuin morsianten kilpailussa”, kertoo Syme. Ajattelimme, että tässä on voittoidea.”
Tapahtuma pidetään kahden vuoden välein. Marraskuussa 2016 Kaikouraa koetteli valtava maanjäristys (seurauksena oli merkittäviä vahinkoja ja kaksi kuolemantapausta), ja eräs kategoria kesäkuun kilpailussa on 80 %:nen voipapaperi junasta. Kävi ilmi, että maanjäristys pysäytti junan, joka oli täynnä voipaperia.
Myös kierrätyskeskus, Innovative Waste Kaikoura, sponsoroi tapahtumaa. Kierrätyskeskus on eräs parhaista koko maassa osittain tämän tapahtuman ansiosta, kertoo Syme.
Tapahtuman puvut ovat tosin niin luovia, ettei niitä kierrätetä. ”Kaupungissamme on museo, jossa on joitakin pukuja”, sanoo Tomlin. ”Joitakin löytyy myös autotallimme kätköistä. Niihin kului niin paljon aikaa ja energiaa. Mieheni kysyy jatkuvasti: ”Mitä sinä aiot tehdä noilla kaikilla puvuilla?” En vain halua työntää niitä takaisin kierrätysastiaan.”
